Historia
Porin Diakonissalaitoksesta nykyiseksi Diakon-konserniksi
Suomen diakonissalaitosten juuret ovat Saksassa, mistä idea rantautui Suomeen jo 1800-luvun puolivälin jälkeen.
Helsingin ja Viipurin Diakonissalaitokset on perustettu 1860-luvun lopulla. Sortavalan ja Oulun Diakonissalaitokset perustettiin 1890-luvulla. Pori sai oman diakonissalaitoksen, kun Porin Diakonissalaitoksen säätiö perustettiin 1941 ja varsinainen toiminta alkoi vuonna 1949. Siitä alkoi työ, jota nyt jatkamme Diakon-konsernissa.
Porin Diakonissalaitoksen alkuperäisenä päätehtävänä oli seurakuntasisarten eli diakonissojen koulutus. Alusta asti oli kuitenkin selvää, että opetuksen lisäksi Porin Diakonissalaitoksessa olisi myös sairaala. Se aloitti kroonikkosairaalana, mutta laajeni pian korva-, nenä-, kurkku- ja silmäsairauksien osastoilla.
Vuosikymmenten kuluessa toiminta laajeni niin, että Porin Tiilimäelle, silloisen Porin yleisen sairaalan ja sittemmin Satakunnan keskussairaalan, nykyisen Satasairaalan viereen rakentuivat myös vanhainkoti, oppilasasuntola ja henkilökunnan asuintalo. Täällä sai alkunsa myös kehitysvammaisten hoivakoti Antinkartano. Lukuisat toiminnot ja palvelumuodot olivat jo alkuvuosista lähtien edistyksellisiä, ja monet niistä päätyivätkin myöhemmin yhteiskunnan tuottamiksi.
Alusta saakka jatkunut rakentaminen ja mm. 2000-luvulla senioreille vuokra-asunnoiksi valmistuneet kolme kerrostaloa muodostavat nykyisen DiakonKylän ytimen. Toiminnot ja palvelut ovat vaihdelleet aikojen saatossa, mutta toimintamme perusajatus on säilynyt: Olemme vaikuttava hyvän elämän tekijä.
Historiamme merkittäviä vuosilukuja:
1941 perustettiin Porin Diakonissalaitoksen säätiö.
1948 Porin Diakonissalaitoksen säätiö aloitti toimintansa.
1949 Porin Diakonissalaitos aloitti toimintansa.
1950 vihittiin käyttöön uusi päärakennus Porin Tiilimäellä, alkoi diakonissakoulutus ja sairaala aloitti toimintansa.
1952 valmistui nykyinen DiaPortti aikoinaan opiskelija-asunnoiksi.
1956 valmistui henkilökunnan asuintalo ja perustettiin kehitysvammaisten hoivakoti, myöhemmin Antinkartano.
1961 avattiin vanhainkoti Honkala, lakkautettiin 2021.
1969 Porin Diakonissakoulusta tuli Porin Diakoniaopisto.
1973 valmistui ja avattiin vanhuksille palvelutalo Metsämökki.
1974 Porin Diakonissalaitoksen nimi vaihtui Porin Diakonialaitokseksi.
1975 päiväkoti Piilopirtti aloitti toimintansa, lakkautettiin vuonna 1994.
1976 valmistui yhteiseksi kokoontumistilaksi Martintalo, joka samalla vihittiin kirkoksi.
1978 perustettiin Porin Diakonialaitoksen Tuki Oy säätiön toiminnan tueksi. Nykyisin se on Diakon Palvelut Oy.
1979 aloitti toimintansa turva-asunto perheväkivaltaa pakeneville, se suljettiin 1990.
1981 vihittiin käyttöön eläkeläisten palvelutalo Mäntyrinne.
1986 perustettiin Porin Sosiaalialan oppilaitos, joka siirtyi Porin kaupungin omistukseen vuonna 1994.
1986 aloitti toimintansa sotainvalidien sairaskoti-kuntoutuskeskus, sen toiminta loppui vuonna 2023.
1990 valmistui Porin keskustaan senioritalo Väinämöinen.
1996 Porin Diakoniaopistosta tuli osa valtakunnallista Diakonia-ammattikorkeakoulua (DIAK).
2013 – 2020 rakennettiin Tiilimäelle DiakonKylään kolme kerrostaloa vuokra-asumista varten, yhteensä 150 uutta asuntoa.
2019 Diakon Säätiö ja Diakon Palvelut Oy saivat yhteiseksi konsernin brändinimekseen Diakon.
2020 muistisairaiden päiväkeskus Rinkeplumma tuli osaksi toimintaamme.
2022 perustettiin Diakonia- ja kansalaistoiminnan yksikkö vahvistamaan säätiön yleishyödyllistä toimintaa.
2026 Parempi avioliitto Ry:n ja Operaatio Ruokakassin toiminnat liitettiin osaksi Diakon Säätiötä.
Nakkilalainen kansanedustaja Kyllikki Pohjala keräsi vuonna 1940 Amerikan matkallaan 250 000 markkaa diakonissalaitoksen perustamista varten. Siitä saatiin peruspääoma Porin Diakonissalaitoksen säätiölle, jonka ensimmäiseen johtokuntaan Pohjala myös kuului.
Kyllikki Pohjalan kokemus ja yhteiskunnalliset yhteydet kansanedustajana ja Suomen Sairaanhoitajaliiton puheenjohtajana olivat merkittäviä säätiön perustamiselle ja alkutaipaleelle. Kyllikki Pohjala sai kunnallisneuvoksen arvonimen vuonna 1954.
Porin Diakonissalaitoksen ensimmäiseksi johtajattareksi valittiin diakonissa, neiti Nina Berg (kuvassa keskellä). Hän oli syntynyt Puolassa vuonna 1910 ja valmistunut diakonissaksi Helsingin Diakonissalaitoksesta. Joulun 1949 jälkeen hän muutti rakentamisesta vielä keskeneräiseen Porin laitoksen päärakennukseen ja oli sen ainoa asukas.
Diakonissakoulutuksen tarkoitus oli valmistaa evankelisluterilaisen kirkon oppia tunnustavia nuoria naisia diakonissoiksi eli seurakuntasisariksi ja olla heille tukena. Naisten piti olla nuhteettomia ja naimattomia.
Oppilaskunnan toimintaa olivat mm. jäsenillat, osallistuminen Yhteisvastuu-keräyksiin ja oppilaskuoro, joka esiintyi seurakunnan tilaisuuksissa.
Terveyspalveluiden pääammattiryhmiä ovat olleet sairaanhoitajien ja lääkäreiden lisäksi mm. kuntohoitajat, hierojat, lääkintävoimistelijat, vajaamielishoitajat, fysioterapeutit, toimintaterapeutit ja jalkahoitajat.
Sotainvalidien sairaskoti eli Veljeskoti ja kuntoutuskeskus olivat olennainen osa Porin Diakonialaitoksen toimintaa vuosikymmenten ajan. Asumis-, kuntoutus- ja päiväosastopaikkoja oli sotainvalideille ja –veteraaneille yhteensä 75.
Veljeskodin asukkaiden viihtymiseen kiinnitettiin erityistä huomiota. Oli mm. ohjelmallisia veljesiltoja sekä retkiä kansallispuistoihin ja katsomaan teatteriesityksiä. Omahoitajan kanssa pääsi vaikkapa Porin torille ja vierailijat ilahduttivat asukkaita. Seurakunnat järjestivät hartaushetkiä ja tekivät tervehdyskäyntejä.
Porissa on aina eletty sen mukaan, mitkä ovat yhteiskunnan kulloisetkin tarpeet. Vanhainkoti, vanhusten palvelutalo, lasten päiväkoti, kehitysvammaisten hoivakoti, saattohoito, pesula, turva-asunto perheväkivaltaa pakeneville ja monet muut palvelumuodot ovat olleet osa toimintaa vuosien saatossa.
Lukuisat palvelut ja toiminnot ovat olleet edistyksellisiä ja päätyneet sittemmin yhteiskunnan tuottamiksi.
Historian lähteet: Auttajan askelissa, Porin Diakonialaitos 1949 – 1999 (Takala&Huhtala), Oman elämäni muistelmat (Antti Perheentupa)
Kuvat: Diakonin arkisto ja Museovirasto (Kyllikki Pohjalan kuva, kuvaaja Aarne Pietinen)