Anniinan onnistumistarina

Lähdin pois edellisestä työpaikastani pari vuotta sitten, koska koin työn liian raskaaksi. Paniikkihäiriöni oli pahimmillaan, enkä ollut osannut hakea apua siihen. Olen koulutukseltani lähihoitaja ja ajattelin, etten ehkä koskaan palaa niihin töihin. Kävin työvoimatoimistossa ammatinvalinnan psykologin luona ja hän antoi minulle Kotipesän esitteen. En kuitenkaan lähtenyt heti mukaan toimintaan vaan mietin asiaa pitkään, n. vuoden ajan. Kynnys lähteä mukaan toimintaan oli liian korkea, koska sosiaaliset tilanteet jännittivät liikaa.

Vihdoin vuoden 2025 elokuussa otin yhteyttä Kotipesään ja melkein saman tien alkoi jännittäjien etäryhmä.

Hankkeeseen osallistumisen merkityksellisyys ja sosiaalisen pelon väheneminen

Sain rohkeutta jo etäryhmästäkin ja kynnys paikan päälle tulemiseen madaltui oikeastaan saman tien. Lähdin mukaan Kotipesä-yhteisöön jo ennen jännittäjien lähiryhmään siirtymistä. Jännitti edelleen todella paljon, mutta koska tiesin, että Kotipesässä käy paljon muitakin jännittäjiä, osasin olettaa, että siellä osataan ottaa minut hyvin vastaan sellaisena kuin olen. Kotipesässä oli lämmin ilmapiiri ja minut otettiin heti mukaan joukkoon.

Olen saanut rohkeutta, tutustunut uusiin ihmisiin ja saanut myös rohkeutta jatkaa eteenpäin. Työttömyysaikana olo oli aika toivoton. Ei ollut mitään tekemistä, en uskonut pääseväni minnekään töihin, ja sosiaalinen ahdistus vain paheni kotona. Pahimpana aikana en uskaltanut käyttää julkisia liikennevälineitä vaan menin taksilla, jos oli jonnekin pakko mennä. Kotipesässä olen oppinut hallitsemaan jännitystä ja oppinut, että aina ei kannata uskoa niitä valheita, mitä omat ajatukset syöttävät.

Tärkeintä Kotipesän toiminnassa ovat olleet keskustelut eri teemoista. Päällimmäisenä tulee mieleen teema Rajat ihmissuhteissa. Aikaisemmin en esimerkiksi osannut kieltäytyä pitkistä työvuoroista, ja siksi uuvuin. Muita tärkeitä keskusteluteemoja olivat esim. tunteet, stressinhallinta, mielekäs elämä ja sisäinen puhe eli millä tavalla puhun itselleni. Aikaisemmin puhuin itselleni aina vähättelevästi ja epävarmuutta lietsoen: ”Et sä kuitenkaan pääse töihin minnekään”, ja ”Ei ne siellä Kotipesässäkään kuitenkaan pidä minusta”.

Toimijuuden ja minäpystyvyyden kasvu

Kun oma jännittäjäryhmäni päättyi lähiryhmän kahdeksan kerran jälkeen, hyppäsin heti tuntemattomaan rooliin seuraavan ryhmän vertaiseksi. Pari kuukautta aikaisemmin olin itse ollut hyvin arka ja hiljainen jännittäjä, ja nyt yhtäkkiä puhuin etäryhmässä mikrofoniin omista kokemuksistani entisenä jännittäjänä. Oudointa tässä kaikessa oli se, että sain paljon palautetta ohjaajilta sosiaalisista taidoistani, vaikka olin aina ajatellut olevani sosiaalisesti

kömpelö. Kotipesä-yhteisössä roolikseni muodostui olla se, joka otti vastaan pahimmat, uudet jännittäjät. Rooli tuntui aluksi vieraalta, mutta aika pian se muuttui luontevaksi.

Olen saanut Kotipesästä uusia ystäviä. Vielä minun täytyisi opetella laittamaan itsekin viestiä sen sijaan, että odotan, että muut laittavat ensin. Olen saanut myös rohkeutta tutustua uusiin ihmisiin myös Kotipesän ulkopuolella, esim. nykyisessä työpaikassani. ”Ei ne kuitenkaan halua minuun tutustua” -lauseen tilalle on tullut ”Ehkä annankin ihmisille mahdollisuuden” -lause.

Syksyn edetessä minulle avautui mahdollisuus mennä tutustumaan Rongankotiin. Ensimmäinen ajatukseni oli, että ei enää lähihoitajan töitä, mutta hetken pohdittuani päätin antaa sille mahdollisuuden. Nyt olen ollut sijaisena marraskuusta asti, ja työvuoroja tulee tasaisesti lisää. Tällä hetkellä teen pitkiä sijaisuuksia ja toivon mukaan saan sieltä joskus vakituisen työpaikan. Kuka olisi uskonut! Aiemmin olin työntekijänä todella epävarma ja liian kiltti. Asiakkaat olivat aiemmin minulle vain työn kohteita, mutta nykyään he ovat tärkeitä ihmisiä, joihin haluan tutustua. Aikaisemmin sosiaaliset pelkoni olivat estäneet tämän.

Millaisia vaikutuksia Kotipesän toiminnalla on ollut minulle?

Tulin Kotipesän toimintaan mukaan n. puoli vuotta sitten, ja ihmettelen, miten paljon asiat ovat muuttuneet näin lyhyessä ajassa. En uskalla edes ajatella, millainen tilanteeni olisi, jos en olisi päättänyt lähteä jännittäjäryhmiin ja Kotipesä-yhteisöön mukaan. Vaikka olen itse tehnyt kaiken työn itseni kanssa, muuttanut suhtautumista jännittämiseen ja ajatuksiini, uskallan silti sanoa, että ilman Kotipesää en olisi tässä tilanteessa, missä nyt olen. Haluan rohkaista kaikkia samanlaisessa tilanteessa olevia nuoria aikuisia ottamaan sen kaikista vaikeimman askeleen eli täyttämään yhteydenottolomakkeen. Tee se jonkun turvallisen ihmisen (terapeutti, ystävä, työvoimaviranomainen, Ohjaamon työntekijä tms.) kanssa, jos et saa sitä yksin tehtyä.