Ystävyyttä läpi elämän

Julkaistu:

Yhteenkuuluvuutta, asioiden jakamista, hauskoja hetkiä, iloissa ja suruissa mukana elämistä. On joku, kehen voi luottaa, joka seisoo rinnalla tuli mitä tuli. Ystävyyssuhteita syntyy erilaisissa elämänvaiheissa, mutta on hienoa huomata, miten myös jotkut lapsuudessa solmitut ystävyyssuhteet kantavat läpi koko elämän. Ystävät ovat elämän rikkaus – pidetäänhän huolta toisistamme eikä jätetä ketään yksin!

Ystävyyttä pohtiessani nousee mieleen muistoja kaukaa lapsuudesta. Silloin asuttiin kerrostalossa, lapsia pihapiirissä oli useita ja kaikki melko samanikäisiäkin. Oli tyttöjä ja poikia ja kaikki leikittiin yhdessä sulassa sovussa, mukaan mahtuivat myös ne nuoremmat pikkusiskot ja pikkuveljet. Ehkä muutamasta tulikin parempi kaveri ja heidän kanssaan oltiin sitten enemmän yhdessä. Pelattiin paljon pihapelejä, kirkonrottaa, keinupalloa ja kymmentätikkua laudalla. Rakennettiin hiekkalinnoja ja hiekkakaupunkeja, missä leikittiin pikkuautoilla, tehtiin lähimetsään hevostalleja maahan pudonneista oksista ja jopa telttailtiin pihalla kesäöisin. Ulkoilutettiin naapureiden koiria ja vierailtiin vanhemman rouvan luona ihastelemassa hänen tekemiään posliinitöitä.

Parhaiten mieleen lapsuuden ystävistä on jäänyt eritoteen yhden ystävän erinomainen huumorintaju, mikä on säilynyt tähän päivään saakka. Pikkuhiljaa iän karttuessa ja suurimman osan muuttaessa pois ystävät vaihtuivat. Nykyään lapsuuden ystävien elämää tulee seurattua sosiaalisesta mediasta ja onkin ollut hienoa huomata, miten he ovat edenneet elämässään eteenpäin.

Kasvetaan yhdessä

Teini-ikään tullessa ystäväpiiri kasvoi ja muuttui. Ystävät muodostuivat silloin lähinnä yläasteen luokkakavereista. Paljon vietettiin aikaa vanhan ala-asteen koulun kentällä sekä tiistaisin ja torstaisin oli kaupungin järjestämää nuorisotoimintaa kerhotiloissa, sai pelata biljardia, kuunnella musiikkia ja tavata kavereita. Siellä opin myös juomaan kahvia.

Teini-iässä ystävien merkitys kasvoi ja muuttui erilaiseksi, mitä se oli lapsuusiässä. Tärkeäksi piirteeksi ystävissä alkoi muodostumaan keskinäinen luottamus. Teini-iän ystävien kanssa tuli koettua kaikenlaista eivätkä ihan kaikki muistot ole iloisia… mutta myös ne huonot hetket ovat kasvattaneet itseä ihmisenä ja opettaneet elämästä paljon asioita. Yläasteen jälkeen tämäkin ystäväporukka ”hajosi”, jokainen lähti opiskelemaan omille tahoilleen, jotkut toisiin kaupunkeihin. Onneksi muutaman kanssa olemme kuitenkin edelleen ystäviä ja he ovat myös lasteni kummeja.

Aikuisiän ystävystyminen

Aikuisikään tultaessa huomasin, että ystävystymisestä tuli jotenkin vaikeampaa, se ei ollutkaan enää niin helppoa. Uuteen ”porukkaan” meno oli vaikeaa ja huomasinkin, että tarkkailin ihmisiä ensin ennen kuin ”uskaltauduin” liittymään keskusteluihin. 

Aikuisiän parhaimmat ystävät ovatkin löytyneet työyhteisöstä. Muistan kun itse olin ollut jo muutaman vuoden tässä työssä ja meille tuli uusi työntekijä, joka aloitti silloin minun kanssani ensimmäistä kertaa yövuorossa. Molempia tietenkin hieman jännitti, miten tulemme juttuun kun emme olleet aikaisemmin tavanneet. No siinähän kävi sitten niin, että juttu luistikin oikein hyvin ja heti tuli tunne että oltaisiin tunnettu vuosia vaikka vasta tavattiin!

Tämä ystäväni muutti muutaman vuoden jälkeen kuitenkin Raumalta pois, mutta yhteydenpitomme on jatkunut edelleen vuodesta toiseen, välillä vähän enemmän ja välillä vähemmän. Jutut jatkuvat kuitenkin aina siitä mihin ollaan viimeksi jääty. Jääkiekko on molemmilla lähellä sydäntä, joten siitä saamme aikaan monta erilasta keskustelua vaikka eri joukkueita kannatetaankin.

”Jutut jatkuvat kuitenkin aina siitä, mihin ollaan viimeksi jääty.”

Ystäväkseni on muodostunut myös erään entisen asiakkaan tytär. Tytär oli aikoinaan omaishoitajana ja kävimme häntä auttelemassa omaisensa hoidossa. Aina edelleen silloin tällöin viestitellään ja kysellään kuulumisia. Itsellä on tapana aina äitienpäivänä ja jouluna käydä viemässä kynttilä asiakkaan haudalle, mistä sitten laitan hänen tyttärelleen kuvan – hän kun itse ei enää pääse haudalla käymään.

Ja asiakkaistakin muodostuu jollain tavalla ystäviä. Aina kun saa käynnin päätteeksi iloisen hymyn ja kiitoksen, lämmittää se omaa mieltä, kun tietää että on saanut auttaa tosia sekä saanut heille hyvän mielen aikaan!

Ystävät jakavat ilot ja kantavat myös elämän myrskyissä

Menneitä ja nykyisiä ystäviä muistellessa huomaa, miten tärkeitä jokainen on ollut ja on edelleen! Jokainen on jättänyt oman jälkensä elämääni. Itselle ystävät ovat todella tärkeitä, ikään tai sukupuoleen katsomatta, elämän ”henkireikä” – ilman ystäviä ei elämä olisi ollenkaan niin rikasta. Itselle tärkeintä ystävyydessä on luottamus ja huumori. Ja huumoriahan löytyy!

Elämässä on ollut monia vaikeita hetkiä ja asioita, ystävien avulla ja tuella on niistäkin selvitty kunnialla. Ystävien kesken tulee jaettua ne kaikki hyvät ja huonotkin hetket elämässä. Ystävien kanssa saa olla oma itsensä ja näyttää myös ne omat huonot puolet ja tulee silti hyväksytyksi sellaisena kuin on.

Ystävyyssuhteita tulee seurattua myös omien lapsien kautta. Vaikuttaa siltä, että nykypäivänä on entistä vaikeampi muodostaa ystävyyssuhteita, varsinkin tyttöjen keskenään. Uutena on vaikea liittyä porukkaan, jossa toiset ovat tunteneet toisensa ihan pienestä lapsesta asti. Olenkin sanonut omille lapsilleni, että jos näette esim. koulussa välitunnilla jonkun seisoskelevan yksinään, menkää juttelemaan ja ottamaan mukaan peleihin, ketään ei saa jättää yksin.

”Jos näette koulussa jonkun seisoskelevan välitunnilla yksinään, menkää juttelemaan ja ottakaa mukaan peleihin, ketään ei saa jättää yksin.”

Ystävänpäivänä on hyvä muistaa ystävää, sitä kaukaisempaakin, jonka kenen kanssa ei ihan niin usein tapaa sekä myös sitä kenen kanssa juttelee joka päivä.

Ystävät ovat elämän rikkaus! Kiitos kaikille omille ystävilleni, että olette juuri sellaisia kuin olette!

Ystävänpäiväterkuin
Kirsi

guest
0 Kommenttia
Inline Feedbacks
Näytä kaikki kommentit