Äiti

Julkaistu:

Äiti. Tuo voimakas sana. Useimmiten suomalaisen lapsen ensimmäinen sana. Ei ”mama” tai ”mamma”, kuten maailman lapsilla, vaan vahva suomen kielen sana Äiti. Se taipuu automaattisesti vain siihen suuhun, joka on täällä meidän omanlaisessa, pienessä, kauniissa pohjolan maassamme syntynyt tai kasvanut. Ja oppinut kielen jota ei kukaan muu kansa maailmassa puhu.

”Vaikka et kasvanutkaan sydämeni alla, kasvoit sydämessäni”

Äiti on tai on ollut meillä jokaisella. Toiset ovat saaneet pitää äidin vain hetken elämässään, toiset normaalin elämänkulun verran ja joillakin harvoilla äiti porskuttaa jo toisella sadalla! Eikö ole ihmeellistä!

Toisinaan elämän oma äiti ei olekaan biologinen äiti. Äitiyden eläminen tekee ihmisestä äidin. Tein nuorena opiskelijana haastattelututkimusta adoptiosta ja mieleeni jäi naapurin rouvaa haastatellessani hänen sanansa ”Vaikka et kasvanutkaan sydämeni alla, kasvoit sydämessäni”

Taivaslapsia on maailmassa paljon

Myös lapsensa kohtuun menettänyt on oleva äiti menetetylle lapselle. Kovin kipeäkin voi siis olla äitiyden olemus ihmisen elämässä. Myös elämän aikana voi lähtöjärjestys kääntyä päinvastoin.

Taivaslapsikin voi kulkea rinnalla koko elämän – lasketun päivän, syntymäpäivän tai vuosien kierron mukaan. Taivaslapsen onkin annettava elää niillä tavoin, mitkä hänen äidilleen ja perheelleen tuntuu hyvältä.

Rakkausvastuu läpi elämän

Sanotaan että äidin huoli lapsistaan helpottaa vasta sitten kun lapsetkin ovat vanhainkodissa – ja mieluiten vielä samassa kuin äiti itse!

Tämä kuvastaa huumorin keinoin sitä rakkautta, huolta ja vastuuta, mikä lankeaa kun ensimmäisen kerran nostaa vastasyntyneen rinnalle. Näiden tunteiden tulvahdus valtaa kehon ja mielen, eikä nuo tunteet juurikaan elämän aikana taltu – tasoittuvat kylläkin onneksi!  Onneksi tunteita jakamassa on yleensä muitakin ihmisiä puolisosta vanhempiin ja appivanhempiin tai muihin tukihenkilöihin.     

”Sanotaan, että äidin huoli lapsistaan helpottaa vasta sitten, kun lapsetkin ovat vanhainkodissa – ja mieluiten vielä samassa kuin äiti itse!”                                     

Minun äitini, minun äitiyteni

Minulla on onni, että minulla on oma äiti. Äitini on sellainen käytännön äiti, joka on taipunut aina kaikkeen ”miesten töistä” lähtien ja ollut kekseliäs toimissaan. Sitä samaa lienen imenyt jossain määrin äidinmaidosta – mieheni nääs antoi tunnustuksen taannoin kun yhdessä laitoimme mökin katon reunaan jyrsijäesteitä. Minä hieman pohdiskelin kaupasta ostettujen esteiden toimivuutta niin hän totesi että ”sinusta olisi tullut hyvä tuotekehitysinsinööri”. Maalla pikkusiskon kanssa kasvaneena, kesäpäivät pitkin peltoja juosseena sitä tuli myös jos jonkinmoista keksittyä, että päästiin vaikkapa naapurin heinälatoon hyppimään!

Minulla on onni myös olla äiti neljälle lapselle, joista päiviemme ilona ja nykynuorten tuulahdusten tuojana teinitytär asuu vielä kotona. Kaksi poikaa on jo aikuisia ja ”maailmalla”. Meillä on myös taivaslapsi, joka matkasi tähtein tuonne puolen jo ennen syntymäänsä.

Omien lasten kanssa sitä kuvittelee olevansa aina hyvä taikka jopa paras äiti – kunnes harva se päivä tajuaa oman vajavaisuutensa. Niissä tilanteissa sitä kuitenkin lohduttaa itseään, että kyllä minä heille äitinä ehkä sittenkin riitän. Aina heidän kotoa elämän matkoilleen lähtiessään kuiskaan korvaan ”Äiti rakastaa”. Toivon että se kantaa heitä matkoillaan omalta osaltaan.

Kummiäiti

Meille on mieheni kanssa vuosien varrella siunaantunut monia kummilapsia. Yksi kummilapsistamme on perinyt perhepiiristään ja taustastaan sanan ”Kummiäiti” – se on minusta kaunis sana ja kuvastaa jotain erityistä myös tästä ihmissuhteesta.

Kummiäitinä olen kyllä rehellisyyden nimissä potenut usein huonoa omaatuntoa, kun tämä varsinainen äidinvirkani on isolla ikäerolla syntyneiden lastemme vuoksi ollut hyvin intensiivistä päivätyön ohella

Äitiyttä maailmalta, sisua Suomesta

Olen saanut juurin näinä viikkoina elää rinnalla tuoretta äitiyttä. Japanilainen ystäväperheemme on asunut täällä Porissa nyt 5 vuotta ja he ovat saaneet täällä asuessaan kaksi lasta. Pieni poika syntyi kuukausi sitten ja työhuoneeni ikkunasta Ikihongasta saatoin katsoa jännittäen synnytysosaston ikkunoiden suuntaan kun tiesin heidän olevan jo siellä.

Pääsiäisenä saimme perheen taas kylään meille ja tuoreen äidin kanssa olisimme jutelleet vaikka koko päivän syntymän ihmeestä (ja tuskasta!). Pieni poikavauva valloitti sydämemme kuten hänen pian 3-vuotias isosiskonsakin on tehnyt.

Heidän äitinsä kanssa äitiyden olemusta pohtiessamme hän sanoi kuulleensa ystävältään sanonnan: ”Pienten lasten kanssa tarvitaan fyysistä kestokykyä ja isojen lasten kanssa henkistä kestävyyttä”.

Olla äiti vieraassa kulttuurissa ei varmasti ole helppoa. Aasialaisessa kulttuurissa usein joku lähipiirin nainen on äidin tukena ensimmäisen kuukauden. Näin myös ystäväperheellämme – joko sisko tai anoppi on matkustanut molemmilla kerroilla pitämään huolta että äiti saa toipua rauhassa ja tutustua uuteen elämän ihmeeseen.

Luin jostain blogista että suomalaisen ”sisu”-sanan merkityksen oli ymmärtänyt eräs ulkomailta Suomeen muuttanut äiti sen jälkeen, kun oli saanut lapsen, ja samantien oli alkanut ystävät ja tuttavat tulla vauvaa katsomaan sankoin joukoin! Kun pitikin toeta hetimmiten liikkeelle ja kahvinkeittoon. Kotiseudullani Itä-Suomessa mennään vieläkin aika pian ”rotinoille” eli vauvaa katsomaan, mutta mukana on aina ”rotinat” eli karjalanpiirakoita, kakkua tai muuta tarjottavaa että ei ole sen enempää äidillä kuin tuoreella isälläkään huolta tarjottavista.

Äitiyden sisusta olen saanut kuulla myös työssäni jopa satoja tarinoita vuosien varrella. Äitiys näissä tarinoissa sijoittuu todella monille vuosikymmenille – jopa kolmelle vuosisadalle, jos mietitään vanhimpien asukkaidemme muistoja omista vanhemmistaan tai isovanhemmistaan. Ja kun oikein ajattelee, niin tarinahan sijoittuvat kahdelle vuosituhannellekin!

Karjalaiselle äidilleni

Petri Laaksonen on tehnyt hienon melodian/muistosävelmän ”Karjalaiselle äidilleni”. Sävelmä alkaa tutulla Jo Karjalan kunnailla lehtii puu –teemalla mutta laajenee sitten ainakin minun mielessäni kevätsointuiseksi ilon lauluksi.

Sävelmän kuullessani laitan kädet ristiin ja kiitän siitä, että minun karjalainen äitini jaksaa jatkaa lumitöitään siellä kaukana Pielisjoen rannalla!  

Hyvää äitienpäivää omalle rakkaalle äidille ja kaikille äideille!

Terveisin yks Sari vuan

Tilaa
Ilmoita, kun tulee:
guest
2 Kommenttia
Inline Feedbacks
Näytä kaikki kommentit
Marjo Hartikainen

Kiitos Sari <3
Tätä lukiessa en voinut välttyä kyyneliltä ja voimakkailta ilon tunteilta, joita äitinä tai vaikka juuri "kummiäitinä" ja "tätiäitinä" voi kokea. Ihana kirjoitus näin äitienpäivän kynnyksellä <3 Kaikilla minun lapsilla on oma paikka sydämessäni T. Kahden ihanan tytön ja yhden taivaslapsen äiti

Sanna-Mari

Äiti – tuo maailman kaunein sana! Kiitos Sari koskettavast blogikirjoituksesta, joka toi hienosti esiin äidin ja äitiyden monet muodot, niin meillä kuin maailmallakin, tässä ajassa ja tuonpuoleisessa.