Kuka pelkää muukalaismiestä?

Julkaistu:

Neljävuotias Lenni-poikamme aloitti muutama kuukausi sitten jalkapalloharrastuksen Porin MuSan -joukkueessa. Harjoitusten yksi leikki oli saanut uuden nimen: ”Kuka pelkää musalaista”. Vanhan leikin uudelleen nimeäminen kertoo, että lapsille ei haluta opettaa muukalaisten pelkoa. Kuitenkin edelleen moni suomalainen pelkää maahanmuuttajaa.

Mistä pelko syntyy?

Pelon synnyttäjänä ei useinkaan toimi henkilökohtainen kokemus. Moni torjuvan asenteen omaava ei ole todellisuudessa kohdannut pahaa tai hyvää tänne muuttaneelta, koska ei ole kohdannut heitä lainkaan. Usein pelon synnyttää epävarmuus toisen ihmisen oudoista tavoista ja piirteistä. Pelkoa synnyttää myös se, että me voimme pelätä menettävämme jotain omaa, kun vieras tulee meidän elinpiiriimme.

Sisäinen turvapaikanhakija

Vieraudessa sykkii kuitenkin myös ihmisyys. Ihmiset jakavat vierauden yhteisenä kokemuksena. Vastasyntyneen ihmisen elämä alkaa hätähuudosta vieraassa maassa.

Vastasyntynyt lapsi hakee turvapaikkaa ja suojaa. Hän on riippuvainen toisen ihmisen avusta. Vielä muutama vuosikymmen sitten suomalaiset lapsille opetettiin vierautta ja erillisyyttä jo vauvasta lähtien. Vanhempia neuvottiin jättämään lapsi itkemään säännöllisin väliajoin, kun hänen perustarpeensa oli tyydytetty. Joka neljästunti vanhempi sai katkaista tilanteen hetkeksi antamalla syliä. Ei ole ihme, että monen suomalaisen sisällä asuu turvapaikanhakija ja kaipuu tulla nähdyksi.

”Ei ole ihme, että monen suomalaisen sisällä asuu turvapaikanhakija ja kaipuu tulla nähdyksi.”

Muukalaisuuden juuret

Meillä suomalaisilla on monella tapaa muukalaisuuden juuret. Olemme niin sotalasten, evakoiden, siirtolaisten ja maaltamuuttajien lapsia. Suomalaisuuden mielenmaisemassa on paljon outouden ja muukalaisuuden piirteitä. Suomen on tärkeää muistaa muukalaisuutensa juuret, koska se varjelee meitä sellaiselta kansallistunnolta, joka polkee ja syrjii maahanmuuttajia.

Kansakuntamme on elänyt niin Ruotsin kuin Venäjän vallan alla. Suomineidon identiteettiin tulee piirteitä niin lännestä kuin idästä, mutta sen ydin nousee Lähi-idästä. Hyvinvointivaltiomme pohja on rakentunut juutalaiskristilliselle arvopohjalle.

Eräs Raamatun suurista, läpikäyvistä teemoista on muukalaisen ja vieraan kohtelu. Jeesus antaa radikaalissa tarinassa laupiaasta samarialaisesta pelätylle ja vihatulle muukalaiselle auttajan kasvot ja tarinan. Jeesus haastaa meitä kohtaamaan muukalaisen kasvoista kasvoihin.

”Suomen on tärkeää muistaa muukalaisuutensa juuret, koska se varjelee meitä sellaiselta kansallistunnolta, joka polkee ja syrjii maahanmuuttajia.”

Todella outo, ehdottoman uniikki

Porilaiset ovat brändinsä mukaisesti todella outoja, mutta ehdottoman uniikkeja. Tämän vuoden Putous-ohjelmassa yhtenä hahmona on positiivinen porilainen kansankynttilä ja liikunnanopettaja Kari Mutanen. Hänellä on tavoitteena olla ensimmäinen suomalainen suvaitsevainen porilainen. Juontaja Niina Lahtinen toteaakin ponnekkaasti, että siinä on haastetta!

Porilaissyntyisen Köpi Kallion sketsihahmon tavoitteen taustalla onkin ripaus totuutta. Porilaiseen mielenmaisemaan on usein yhdistetty vaikeasti lähestyttävyys. Epäluuloa on paksulti pinnassamme, mutta patasydän syttyy, kun sitä riittävästi lämmitetään.

”Epäluuloa on paksulti pinnassamme, mutta patasydän syttyy, kun sitä riittävästi lämmitetään.”

Oman muukalaisuuden tiedostaminen

Kansankynttilä Karin tavoite on hyvä, mutta valistuskasvatus näyttää saavan osakseen vain vähän innostusta. Vääristyneitä asenteita on vaikea muuttaa valistuksella ja asennekasvatuksella. Epäluuloa, pelkoa ja vihaa on taas helppo kylvää ihmiseen.

Mikä siis avuksi? Oman muukalaisuuden kohtaaminen on ainoa tie myötätuntoon ja auttavan käden ojentamiseen lähimmäiselle. Ihminen on ihmiselle susi, mutta muukalainen voi olla muukalaiselle lähimmäinen.

Milloin ja missä sinä olet kokenut itsesi muukalaiseksi? Oletko muuttanut uuteen maahan tai kaupunkiin, jossa olet kokenut vierautta? Onko sinut lapsena jätetty ulkopuolelle toisten lasten seurasta? Oletko joutunut kokemaan uuden työpaikan vieraan ilmapiirin? Oletko kokenut olevasi väärän kokoinen tai näköinen? Oletko sairastunut vakavasti ja sinut on kuljetettu ulkopuolelle ”sairauden ja vierauden maahan”? Mikä on sinun vierauden kokemuksesi? Oma kokemus muukalaisena olemisesta auttaa meitä asettumaan toisen ihmisen asemaan.

”Oman muukalaisuuden kohtaaminen on ainoa tie myötätuntoon ja auttavan käden ojentamiseen lähimmäiselle. Ihminen on ihmiselle susi, mutta muukalainen voi olla muukalaiselle lähimmäinen.”

Älkää unohtako osoittaa vieraanvaraisuutta

Raamatun heprealaiskirje ohjaa meitä kohtaamaan muukalaiset ja osoittamaan vieraanvaraisuutta: ”Älkää unohtako osoittaa vieraanvaraisuutta, sillä jotkut ovat yösijan antaessaan tulleet majoittaneeksi enkeleitä.” (Hepr. 13:2)

Tarvitsemme maahanmuuttajien kanssa kohtaamisia, jotka koskettavat sisintämme ja antavat muukalaisuudelle kasvot. Tallaiset kohtaamiset kasvattavat meissä avoimuutta kohdata vierautta.

Olen itse saanut tehdä opintomatkaa muukalaisuuteen työskennellessäni Turvapaikanhakijat töihin Satakuntaan- hankkeessa maahanmuuttajien parissa. Olen saanut kohdata turvapaikanhakijoita ja kuulla heidän tarinoitaan. Tämä työ on kutsunut minut myös mukaan syventävälle opintomatkalle omaan muukalaisuutteeni. Meillä jokaisella onkin oma muukalaisuutemme tarina.

Vieraanvaraisuuden toteutuminen vaatii käytännön tekoja ja valintoja. Vieraan pääseminen mukaan työyhteisöihimme vaatii meiltä vaivannäköä, mutta siihen sisältyy myös muukalaisuuden lahja.

Tilaa
Ilmoita, kun tulee:
guest
2 Kommenttia
Inline Feedbacks
Näytä kaikki kommentit
Marjo Hartikainen

Jokainen on lähimmäinen <3 Kiitos.

Kalle Mäenpää

Juuri näin! Kiitos Marjo 🙂