Onnistumisia ja voimia antava päivätoiminta
Julkaistu:Tällä viikolla vietetään Aivoviikkoa teemalla ”Ajattele aivojasi, mieti muistiasi”. Diakonin muistisairaiden päivätoiminnan ohjaaja Marja-Liisa kertoo Diakon-blogissa Rinkeplumman arjesta. Hymy tulee helposti ohjaajalle itselleenkin huulille, kun näkee asiakkaiden poistuvan kotiin iloisella mielellä päivätoiminnan jälkeen. Päivätoiminta auttaa sekä muistisairaita että omaishoitajia jaksamaan paremmin arjessa.
Minulla on onni saada työskennellä työpaikassa, jonne on aamulla mukava tulla ja odottaa päivän asiakkaita hyvällä mielellä. Jokainen päivä on erilainen ja työstä oppii aina jotain uutta. Parasta työssä on se, että meillä on asiakkaiden kanssa yhdessä paljon hauskoja hetkiä ja meillä nauretaan paljon. Huumoria löytyy myös asiakkailta, joiden sairaus on jo pidemmälle ehtinyt.
Meillä saa jokainen kokea onnistumisen hetkiä ja kannustamme heitä osallistumaan aktiviteetteihimme, mutta sivusta seuraaminenkin on aivan yhtä hyvä. Toimimme asiakkaidemme ehdoilla.
Keskustelemme ja muistelemme asioita, kuuntelemme toistemme tarinoita, pelaamme erilaisia pelejä, teemme muistia aktivoivia tehtäviä, visailemme, jumppailemme sekä teemme erilaisia käsitöitä ja askarteluja. Jos kokee voivansa huonosti tai on väsynyt olo, niin voi mennä lepäämään.
Päivätoimintaan voi tulla vaikka olisi vähän huono päivä, niinhän meillä kaikilla on joskus.
Muistisairaus koskettaa koko perhettä
Muistisairaus voi aiheuttaa valtavasti haasteita ennen kaikkea sairastuneelle, mutta myös omaiselle. On mahdollista, että läheisten kanssa tulee erimielisyyttä. Läheiselle ihmiselle voi olla vaikeaa hyväksyä, että rakkaan ihmisen luonne ja käyttäytyminen ehkä muuttuu toisenlaiseksi. Omaiselle tämä saattaa aiheuttaa voimakastakin ahdistusta, voimattomuuden tunnetta. Onhan se epäoikeudenmukaista, kun tavallaan menettää sen rakkaan ihmisen, jonka kanssa on elänyt ehkä vuosikymmeniä. Omaiselle tämä voi merkitä työtä ympäri vuorokauden ilman lepoa.
Muistisairas ei itse välttämättä tiedosta, että muistissa on ongelmaa. Tavarat voivat löytyä kummallisista paikoista ja hän voi luulla jonkun muun siirtelevän tavaroita, ruuanlaitossa saattaa olla ehkä haasteita. Voi olla levottomuutta, ruokahaluttomuutta ja unettomuutta. Sairastunut ei osaa välttämättä enää pukea ylleen vaatteita, syödä itse tai käydä wc:ssä. Häntä ei välttämättä voi päästää silmistään pitkäksi aikaa, koska hän saattaa lähteä ulos ja eksyä.
Muistisairas voi olla turhautunut ja masentunut ymmärtäessään, että jokin on pielessä. Hän voi kokea, että hänestä ei ole enää mihinkään.
On varmasti helpottavaa, jos pääsee muiden samasta sairaudesta kärsivien ihmisten seuraan, saa heiltä vertaistukea ja kokee, että on arvokas sairaudestaan huolimatta.
Ensi viikolla nähdään taas
Onkin tärkeää, että muistisairaalle mahdollistetaan esimerkiksi kuntouttavaa päivätoimintaa edes kerran viikossa. Hän pääsee tällöin harjoittamaan muistiaan sekä käden taitojaan ja omainen saa samalla lepohetken. Näin pystymme mahdollistamaan muistisairaalle kotona asumisen mahdollisimman pitkään ja mahdollisesti ehkäisemään asiakkaan siirtymistä, yhteiskunnallisestikin kalliiksi tulevan, ympärivuorokautisen hoidon piiriin.
Päivän päätteeksi voi kokea tyytyväisyyttä esimerkiksi siitä, kun asiakas, joka ei löydä oikeita sanoja kertoakseen asiansa, tuleekin ymmärretyksi ohjaajien pienellä avustuksella ja huomaa miten helpottunut ja onnellinen hän siitä on. Onnistumisen tunteen tuo jo se kuinka iloisina asiakkaat ovat päivän jälkeen ja huikkaavat lähtiessä, että ”ensi viikolla nähdään taas”. Myös omaisilta tuleva positiivinen palaute tuo itselle onnistumisen tunteen. Se auttaa jaksamaan työssä, kun kokee tekevänsä merkityksellistä työtä.
Kiitos hienosta blogikirjoituksesta tärkeän ja ajankohtaisen asian äärellä!
Kiitos Sanna-Mari!
Kiitos tärkeästä työstä, jota teette muistisairaiden parissa Rinkeblummassa! Näin muistisairaan omaisena, toivoisin, että kaikilla muistisairailla olisi paikka missä tavata toisia muistisairaita.
Kiitos sinulle! Olen kanssasi samaa mieltä. Asia on tärkeä ja ajankohtainen.