Toimintakyvyn säilyminen tarkoittaa itsenäisyyttä
Julkaistu:DiakonTerveyden geriatri Markus Halminen pohtii kirjoituksessa iäkkäiden toimintakyvyn ylläpitämistä – kaikilta hoitoon osallistuvilta ja läheisiltä tarvitaan rinnalla kulkemista ja kuuntelemista, samaan maaliin pelaamista. Iäkäs on tärkeää nähdä kokonaisuutena ja miettiä miten kunkin kohdalla elämänlaatu saadaan pidettyä mahdollisimman hyvänä.
Mitä vanhemmaksi ihminen tulee, sitä enemmän hän toivoo asioiden pysyvän ennallaan. Muutokset tuovat usein epävarmuutta, kun taas vanhat ja tutut asiat ylläpitävät turvallisuuden tunnetta.
Jos oma kunto heikkenee äkillisesti, se voi johtaa isoihin muutoksiin iäkkään elämässä. Iäkkään toipumiskapasiteetti on heikentynyt. Jos toimintakykyä palauttavissa toimissa, eli kuntoutuksessa, viivytellään, ei mahdollisesti pärjätä enää entisessä asuinympäristössä edes mittavien hoivatoimien kera.
Arjen pienetkin askareet ylläpitävät toimintakykyä
Toimintakyvyn heikentyminen tarkoittaa käytännössä sitä, että iäkäs joutuu luopumaan itsenäisyydestä ja jopa itsemääräämisoikeudesta pienin askelin, kun esimerkiksi kotona alkaa käydä aiempaa useammin, jopa useita kertoja päivässä, vieraita ihmisiä auttamassa ja hoivaamassa.
Kun oma toimintakyky alkaa heiketä, se johtaa pahimmillaan siihen, että iäkäs antaa periksi. Hän ei jaksakaan enää yrittää pitää itseään toimintakykyisenä. Ne pienetkin arjen omatoimiharjoitteet ja askareet jäävät.
Näin itsenäisyyden menetyksen tunne saattaa jouduttaa ympärivuorokautisen hoidon tarvetta, jopa elämän päättymistä. Toisaalta toki se, että kotona käydään auttamassa, lisää turvallisuuden tunnetta. Mutta viiden minuutin kotipalvelukäynti ei riitä, vaikka käyntejä olisi neljästi päivässä. Tarvitaan enemmän aikaa olla rinnalla ja kuunnella, missä mennään.
”Viiden minuutin kotipalvelukäynti ei riitä, vaikka käyntejä olisi neljästi päivässä. Tarvitaan enemmän aikaa olla rinnalla ja kuunnella, missä mennään.”
Ihminen pitää kohdata kokonaisuutena
Mitä vanhemmaksi ihminen tulee, sitä kokonaisvaltaisemmin hänet pitää kohdata. Terveydenhuollon vaarana on tehdä yksittäisiä suoritteita, etsiä hienoilla tutkimuksilla uusia diagnooseja ja samalla kuitenkin ihminen kokonaisuutena jää aivan liian vähälle huomiolle. Valitettavasti tällainen diagnoosikeskeinen ajattelu voi jopa kiihdyttää iäkkään yksilön toimintakyvyn heikentymistä.
Iäkäs sukupolvi tekee kiltisti, mitä lääkäri ”käskee”. Hän menee tutkimuksiin, jos ”määrätään”. Hän ottaa vastaan raskaita hoitoja, jos niitä suositellaan. Joskus olisi parempi tehdä vähemmän ”temppuja” ja keskittyä elämään niillä ”eväillä”, mitä on. En vastusta tutkimuksia ja aktiivista hoitoa sinänsä, mutta niiden hyötyjen ja haittojen punnitsemiseen pitäisi panostaa entistä enemmän.
Iäkkäiden kuntoutuksen ja hoidon päätavoite on lopulta elämänlaadun ylläpitäminen mahdollisimman pitkään.
Ja tätä elämänlaatua pitäisi mitata yksilöllisillä mittareilla. Mitkä ovat juuri minun tavoitteeni ja toiveeni oman elämäni viimeisten elinvuosien osalta? Kaikkia ei voi mitata yhdellä mittarilla.
Pelataan yhdessä samaan maaliin
Kuntoutukseen motivoiminen vaatii ”oikeista naruista vetämistä”. Tämä edellyttää iäkkään oman äänen kuulemista. Tämä vaatii aikaa. Ja asennetta. Kuntoutusjaksojen on oltava riittävän pitkiä ja riittävän intensiivisiä. Tavoitteet pitää luoda yhdessä kuntoutujan kanssa. Niiden pitää olla realistisia ja kotikeskeisiä.
Iäkkään koti, hänen oma toimintaympäristönsä pitää tuntea. Kotikuntoutukseen suunnattavia resursseja on edelleen varaa lisätä, vaikka edelleen tullaan tarvitsemaan myös kodin ulkopuolella tapahtuvia tehokuntoutusjaksoja.
Onnistunut kuntoutus vaatii iäkkäillä monialaisuutta ja moniammatillisuutta. Silti kuntoutusprosessin onnistuminen edellyttää myös sitä, että kuntoutus on hyvin koordinoitua. Kaikkien kuntoutumista tukevien pitää pelata samaan maaliin, kuntoutujasta ja hänen lähiverkostosta puhumattakaan.
Ja sitä hyvää, mikä on esimerkiksi saatu laitosmallisella tehokuntoutuksella aikaan, ei saa tuhlata ja menettää tiedonkulun ongelmien, sosiaali- ja terveyspalveluiden ”siiloutumisen” tai kotikuntoutuksen resurssipulan vuoksi.
Toimitaan oikeaan aikaan
Kuntoutuksen oikea-aikaisuus on todella tärkeää. Jos kunto ehtii heikentyä liian paljon ja haurastuminen edetä liian pitkälle, paraskaan kuntoutus ei enää pysty palauttamaan iäkkään toimintakykyä.
Kun tehdään oikeat ja riittävän ”raskaat” toimet oikeaan aikaan esimerkiksi akuutin sairauden jälkeisen sairaalasta kotiutumisen yhteydessä, voidaan taata mahdollisimman itsenäinen elämä, vahvistaa elämänhallinnan tunnetta muutoksista huolimatta ja turvata iäkkäälle paras mahdollinen elämänlaatu.
Lääkelista on hyvä käydä läpi vuosittain
Monisairaan iäkkään lääkelistalle kertyy usein vuoden aikana valmisteita, joita on määrätty eri poliklinikoilta, sairaaloista ja lääkärien vastaanotoilta.
On tärkeää, että monilääkitys on hallittua ja lääkelista käydään vuosittain läpi lääkärin kanssa. Apteekitkin käyvät lääkelistoja läpi, hyvä niin. Mutta siellä ei tehdä hoidollisia päätöksiä, niistä vastaa lääkäri.
Meillä DiakonTerveyden lääkärit ja kuntoutushenkilökunta ovat hoitaneet vuosikymmeniä veteraaneja. Näkemystä ja osaamista kokonaisvaltaiseen ja toimintakykyä korostavaan ikäihmisten hoitoon ja kuntoutukseen on kertynyt vuosien varrelta.
