Mistä tunnet sä ystävän, onko oikea sulle hän?
Julkaistu:DiakonAsumisen Sari pohtii Diakon-blogissa ystävyyttä ja sen erilaisia muotoja näin ystävänpäivänä. Erilaisia ystävyyssuhteita syntyy pitkin elämän matkaa ja kaikilla on se oma, tärkeä paikkansa. Ystävystyminen ei myöskään katso ikää, uusia ihmisiä tulee vastaan myös vanhemmalla iällä, joten sydän kannattaa pitää aina avoimena. Tänään vietetään ystävänpäivää, mutta ystävyyttä on syytä vaalia vuoden jokaisena päivänä, joten pidetäänhän huolta toisistamme.
Kuten moni muukin asia elämässä, myös ystävyyden synty ja tarkoitus on asia, jota on vaikea käsittää, kun sitä alkaa syvällisemmin miettiä. Miksi kukin kokee ystävyyttä juuri niiden henkilöiden kanssa joiden kanssa elämän matkan varrella ystävystyy?
Ystävyys on monesti sattumankauppaa; satutaan pääsemään tuntemattoman ihmisen kanssa samaan päiväkotiin, kouluun, opiskelupaikkaan, työpaikkaan. Aloitetaan sama harrastus, vapaaehtoistyö tai vaikka perhekerho yhtä aikaa. Istutaan junamatkalla vierekkäin tai uimarannalla vierekkäisillä vilteillä.
Elämä on täynnä kohtaamisia, mutta vain murto-osa niistä johtaa kahden ihmisen väliseen ystävyyden kokemiseen. Ystävyyden syntymisen voi saada aikaan yhteinen tunnetila, juttutyyli, huumori, sattumus tai oikeastaan ihan mikä vain! Yhteistä ystävyyden kokemukselle on kuitenkin vastavuoroisuuden tunne.
Elämäntilanne-ystävyys
Elämäntilanne-ystävyys saa usein alkunsa edellä mainituissa tilanteissa. Kun kohtaa yhteisen aiheen tiimoilta toisia samassa elämäntilanteessa olevia ihmisiä, voi huomata että joukossa onkin ihminen jonka kanssa ”synkkaa” hyvin. Toisinaan tämä ystävyys syvenee elämän mittaiseksi ystävyydeksi ja toisinaan se jää elämäntilanne-ystävyydeksi ja kestää vain sen elämänvaiheen ajan. Ja voi silti olla hyvin tärkeä ystävyysjakso elämässä.
Toisinaan elämäntilanne-ystävyys voi olla myös surureunaisten pilvien leijumista elämän poutapilvien joukossa. Ystävyyttä tai yhteenkuuluvuutta voi kokea sururyhmässä, alkoholista vieroittumis- tai muissa addiktioryhmässä, tai vaikka leipäjonossa vaikean elämäntilanteen vuoksi. Kaikissa näissä voi ystävällinen sana, lause ja niistä alkava ystävyys tuoda voimaa arkeen kivun, surun, taloushuolien tai sairauden keskellä.
Joskus on kuultu tarina myös siitä miten ystävyys sai alkunsa, kun joku ihminen pelasti toisen ihmisen hädästä onnettomuudessa tai pelasti hukkumiselta.
Elämänkumppani-ystävyys
Toisinaan ihmiset kertovat että oma puoliso on tai oli paras ystävä. Voi vain kuvitella, miten suuri menetys tällöin on kun puoliso kuolee rinnalta. Jos elämässä on ollut läsnä rakkaus sekä ystävyys, voi tilanne olla todella musertava.
Työssäni kohtaan ihmisiä jotka menettävät tai ovat menettäneet puolisonsa. Kohtaamisissa sanon aina leskeksi jääneelle, että ”puolisosi sai pitää sinut elämänsä loppuun saakka, hänen ei koskaan tarvinnut luopua sinusta”. Usein tämä tuo lohtua – vain toisen heistä tarvitsi kokea puolison menettämisen suru tässä elämässä.
Luin hiljattain jostain, että suru on rakkautta, jolla ei ole paikkaa minne mennä. Kun puoliso on ollut myös paras ystävä, niin surun lisäksi myös ystävyys voi etsiä paikkaa minne mennä. Näissä tilanteissa toivoo, ettei puoliso olisi ollut ainoa ystävä elämässä.
Siskoystävä
Sisaruussuhteen sanotaan olevan elämän pisimpiä, ellei jopa pisin ihmissuhde. Lapsena riitapukareita olleista sisaruksista voi tulla myöhemmin parhaita ystäviä. Tai sitten ei, elämä on tässäkin kohtaa yhtä arvoituksellista kuin kaikessa muussakin!
Itse koen suurta ystävyyttä oman siskoni kanssa. Häneltä sain joskus lahjaksi jääkaappimagneetin jossa luki ”Paras sisko” – niin kai, koska olen ainoa sisko! Yhtä kaikki, olemme läheisiä ja joskus tuntuu niin kuin olisimme eri vuosina syntyneet kaksoset – niin paljon samaa löytyy niin sielusta, mielestä kuin peilikuvastakin!
Mummolaan kun pyöräilemme, pilvenhattaraa ei näy!
”Tervetuloa mummolaan, täällä hemmotellaan lapset piloille”– varmasti näinkin, mutta yli sukupolvien menevä ystävyys on yksi koskettavimpia välittämisen muotoja. Sukulaisuus, ystävyys, välittäminen – kaikkia elementtejä varmasti löytyy tästä ihmissuhdemuodosta.
Työssämme olemme kuulleet kuinka nuorempi, hyvän huumorintajun omaava asukkaamme on sanonut että iäkkäämpi – hyvän huumorintajun omaava hänkin – asukkaamme on hänen varamummunsa. Heidän ystävyytensä on koskettavaa!
Se uskollisin ystävä
Joskus riittää kun joku vierellä kuuntelee vaikkei varsinaisesti vastaa. Lemmikki ystävänä voi olla tällainen, vaikkakin kun lemmikinomistajia kuuntelee niin kyllä useimmat lemmikit osaavat myös vastata, ainakin ilmeillä, eleillä ja läsnäololla sekä osoittamalla mitä kuvauksellisempaa persoonaansa.
Entinen työkaverini kertoi, että heidän lemmikkikilpikonnansa katsoi häntä aamulla tosi nyrpeästi, jos hän ei ole laittanut kuppiin ruokaa tai asentanut paikalleen terassille johtavaa ”liukumäkeä” jota liukumalla kilpikonna pääsi ulos.
Lemmikin menetys onkin usein sen kaikkein uskollisimman ystävän menetys ja tekee oikeasti kovin kipeää.
Ystävät ruudun takana
Ei tarvitse muuta kuin katsoa tiiviisti jotain TV- tai Netflix-sarjaa, niin jopa voi tv-tähdetkin alkaa vaikuttaa kovin tutuilta! Heidän elämänsä käänteet voivat kiinnostaa kuten reaalimaailmankin ihmisten. Tästä ei käy ketään moittiminen – jos saa ”seuraa” tai stressaantuneen pään rentoutumaan seuraamalla jotain saippuasarjaa, niin sillähän on vain voimaannuttava vaikutus.
Sosiaalinen media, some-maailma on muuttanut ihmisten elämää, arkipäivää, kommunikointia ja ystävyyden kokemuksiakin valtavasti. Varmasti asiaa tarkasteltaessa löytyy paljon hyviä sekä huonoja kokemuksia. Tärkeintä somemaailmassa kommunikoidessa olisikin muistaa ”hyvät tavat” niin ei tulisi ylilyöntejä eivätkä ystävyydet joutuisi koetukselle.
Some on korvannut paljon tavallisia puheluja ihmisten kesken. Hymiöt korvaavat ilmeitä ja sanotaan, että nuorten kasvojen ilmeiden ja tunnetilojen tunnistamistaito on heikentynyt. Mutta kehitys kehittyy, kuten humoristisesti sanotaan – ja näin kuuluukin olla. Annetaan siis ystävän löytämisen kanavienkin olla mahdollisimman moninaiset!
Ystävyyden puute ja päättyminen
Joskus ystävän löytäminen voi olla vaikeaa. Musertavia ovat kertomukset pienen koululaisen yksinäisyydestä.
Myös aikuinen voi olla yksinäinen – vaikkei olisi varsinaisesti yksin. Ja yksin oleva ei aina koe olevansa yksinäinen. Olemme kaikki erilaisia ja koemme asiat eri tavoin.
Ikäihmisen yksinäisyydestä puhutaan myös paljon. Moni kokee jääneensä yksinäiseksi, kun suuri osa ikätovereista tai ystävistä on jo kuollut.
Aina ei ole keinoja löytää ystävää tai uusia ystäviä. Työssäni kuitenkin näen myös sen, miten ventovieraat voivat ystävystyä vielä korkeallakin iällä – yhdessä lenkkeillen, lounaalla ruokasalissa, talojemme terasseilla ja tapahtumissa. Ja ihan vain vaikka soittaen toisen ovikelloa – kun ei olekaan enää kiireinen elämänvaihe, voikin yhtäkkiä löytyä ihminen tai ihmisiä, joilla on aikaa kuunnella ja syntyykin hieno molemminpuolinen ystävyys.
Joskus ystävyys voi päättyä riitaan tai väärinkäsitykseen. Joskus kaikki korjaantuu, joskus välit vain katkeavat. Aika voi parantaa, ja ehkäpä uusi ystäväkin voi vielä kävellä vastaa näillä elämän poluilla. Koskaan ei voi tietää, josko olisikin oikea sulle hän!
Muistojen polut
Mäntyjen suojassa, metsien varjossa vuosia vanha polku kulkee.
Haaleita muistoja, elämän kuisketta lehviinsä, oksiinsa sulkee.
Mä kuljen sun kanssasi, olet mun turvani, kun ystävät muut ovat menneet.
Mä kuulen vielä naurusi, tunnen sun äänesi, muistoissani olet niin kuin ennen.
Pidä kii, ota kiinni kädestäin,
Kun yhteinen retkemme alkaa.
On elämäni näyttänyt myös sen nurjan puolen, Joskus tuska oli suuri, luulen että kuolen.
Katseen nostin ylöspäin ja toivon siellä näin.
Tuntui aivan kuin oisin tullut kotiin.
Kaupungin laidalla, metsien katveessa uudet reitit meitä johtaa.
Outoja hahmoja, vieraita kasvoja, täällä moni yksinäinen kohtaa.
Jos kuljet mun kanssani, voin olla turvasi, kun ystävät muut ovat menneet.
Voit kuulla mun nauruni, nähdä mun kasvoni, muistoissasi olen joku toinen.
Pidä kii, ota kiinni kädestäin,
nyt yhteinen matkamme alkaa.
Voi elämämme näyttää meille aivan uuden puolen,
antaa uuden ystävän, jakaa päivän huolen.
Katseen nostan ylöspäin ja toivon siellä nään.
Tuntuu aivan kuin oisin tullut kotiin. Tuntuu aivan kuin oisin tullut kotiin.
(DiaVillan kodinsiunaamiseen tehty laulu 2013, sävel ja sanat Sari Haapalainen)
Sari Haapalainen
Kiitos ihanasta kirjoituksesta Paras sisko💗